Matkalla Bussi pysähtyi mielenkiintoiseen kahvilaan. Se oli metsästajien kahvila ja kuvaus miten käy jos varastaa.

Saavuimme tiistai iltana Nelsoniin. Emme oikeastaan ehtineet muuta kuin kaupassa käymään ja suihkun kautta nukkumaan. Luulimme Fox Glacierin jälkeen että tuskin meillä on enää aikaa suuremmille nähtävyyksille, mutta matkalla Nelsoniin bussi pysähtyi Punakaikissa, pannukakku kallioilla. Ne olivat upea näky. Happosateet, tuuli ja vesi ovat muokanneet kolmen miljoonan vuoden aikana kallioista nähtävyyden. En ole koskaan aikaisemmin kuullut että tilatessa normaali bussimatkan bussi pysähtyy maisemapaikoilla että matkustajat pääsevät ottamaan kuvia. Mukava yllätys.

Nelson vaikutti oikein mukavalta pieneltä meren ranta kaupungilta, mutta emme ehtineet saamaan kaupungista kunnolla kuvaa, koska keskiviikko aamuna oli taas aikainen ylösnousu Pictoniin. Pictonissa meillä oli reilu pari tuntia aikaa ennen kuin laiva lähti kohti Wellingtonia. Picton on lähinnä välietappi yleensä kaikille matkustajille, koska laivat kulkee vain Picton- Wellington väliä, mutta olisi sieltäkin varmasti jotain tekemistä löytynyt.

Yövyimme Wellingtonissa hostellissa. Tuntui että se oli suomalaisten valloittama hostelli. Emme päässeet juttelemaan kenenkään kanssa, mutta oven takaa huoneista kuului Suomea. Kävimme kaupungilla illalla syömässä ja parilla siiderillä ja oluella ennen nukkumaan menoa. Welllingtonissa oli todella ison kaupungin tuntua. Siellä oli meininkiä baareissa keskellä viikkoakin.

Oli yllätys että Wellingtonissa piti tulla ulkomaanlennoille kolmea tuntia ennen lähtöä, joten meillä oli herätys 2.15. Eihän siinä kovin montaa tuntia ehtinyt saamaan unta palloon. Hyvä että tulimme hyvissä ajoin kentälle, koska emme tienneet että meillä piti olla viisumi Australiaa varten, vaikka se oli vain välilasku. Tällä hetkellä olemme Australian kentällä ja parin tunnin päästä kone lähtee kohti Singaporea ja sieltä Suomeen. Kävimme vähän pihalla haistelemassa Australian tuoksuja. Päätimme olla vaan täällä kentällä, koska olisimme pian myöhästyneet lennolta kun olisimme lähteneet zombailemaan tuntemattomaan kaupunkiin. On täällä vaan lämmin. Asteita en tiedä mutta ulkona meinasi paistua kun joimme kahvit terassilla.

Meillä on ollut huikea ikimuistoinen häämatka. Oli hyvin haikeaa jättää Uusi- Seelanti. Siellä olisi viihtynyt kauemminkin. Paljon jäi kiinnostavia paikkoja näkemättä, mutta katsotaan jos uusi reissu joskus järjestyisi. Uusi- Seelanti on todella varsinkin vaeltajan ja adrenaliinia rakastavan paratiisi, mutta varmasti jokainen voi löytää täältä aktiviteetteja ja ainakin ihailla maisemia. On se vaan toisaalta ihana palata rakkaaseen koti Suomeenkin, arki rutiineihin ja tapaamaan teitä rakkaita

Matkan varrelta Foxille, keli oli vielä huomattavasti lämpimämpi

Ensimmäisen yön olimme jälleen leirintäalueella.

Villen kisakatsomo.

Toiseksi yöksi tulimme hostelliin. Tänään kävimme jäätikkökävelyllä. Odotin kävelystä vähän enemmän kuin se todellisuudessa oli. Olemme Suomesta niin eipä tuo jää mikään niin kovin ihmeellinen asia meille ollut, vaikka maisemat olivat sielläkin hienot ja se miten jää muodostaa jäätikölle onkaloita oli ihmeellistä. Jäätikkö muuttuu joka päivä kun ylempi jääkerros liikkuu paljon kovempaa kuin alempi ja siitä muodostuu erilaisia jää muodostelmia. Nuita aikaisempia kokemuksia ja maisemia on enää vaikea ylittää. Kävely oli aika rankka koska iski pieni flunssa mutta eihän tuota kokemusta malttanut kokemattakaan jättää. Ville tykkäsi kävelystä enemmän vaikka piti sitä liian lyhyenä.

Huomenna on taas aika aikainen herätys sillä suuntana Nelson ja bussissa matkustamista on tiedossa 11 tuntia.

Queenstownissa riittäisi hurjapäille tekemistä. Kuten jo aikaisemmassakin blogissa kirjoitin että se on suosittu kaupunki. Koska emme ole olleet ajoissa liikenteessä näissä hotellivarauksissa niin hotellivalikoimamme oli vähissä. Varasimme ensimmäiseksi yöksi halvemman opiskelija asuntolaa muistuttavan motellin. Se oli järkyttävin majapaikka missä tähän mennessä ollaan oltu. Iljetti syödä astioista kun tuntui että astiapyyhkeitä on vaihdettu ties milloin viimeksi ja vessat oli likaiset.

Toiseksi yöksi tulimme taas paljon parempaan hotelliin Queenstownin ydin keskustaan, mutta meidän huonetta vastapäätä oli joku baari ja siellä hiljeni vasta valomerkin jälkeen, eli puoli neljä. Unet jäi muutenkin vähiin koska herätys oli 6.30.

Olimme jo varaamassa liitovarjolla laskua kun tulimme kuitenkin siihen tulokseen että budjetti tulee nyt vastaan. Ensi kerralla sitten.

Toisena päivänä kävimme Gondola- hissillä vuoren päällä ihastelemassa Queenstownin huikean kaunista kaupunkia.

Nyt olemme Fox Glacierillä. Muutaman tunnin päästä lähdemme jäätikkö kävelylle ja huomenna kohti Nelsonia, jonka jälkeen Wellingtoniin mistä lähtee lento Suomeen.

Satuimme myös näkemään harvinaisen Kea papukaijan yhdestä pysähdyspaikoista, mutta vain bussin ikkunasta. Ne ovat ilkeitä varastelijoita ja tykkäävät esimerkiksi auton tiivisteistä. Milford soundiin pääsi pitkän tunnelin läpi, joka meni vuoren sisällä. Suurin osa matkustajista oli vain päivän reissulla Milford Soundissa. Kun bussikuski sanoi että nyt Milford Soundiin jäävät poistuvat kyydistä olimme vähän ymmällämme kun ympärillä ei näkynyt kuin metsää ja vuoria, että mihin korpeen se on meitä jättämässä. Kuitenkin ulos astuttuamme huomasimme kyltin Milford Sound lodge. Meillä oli puolen kilometrin kävelymatka majapaikkaan.

Majatalossa ei tällä kertaa ollut meille yösijaa ollenkaan, joten jouduimme kimppakämppään. Meillä oli seuranamme kolme saksalaista tyttöä, yksi austarialainen ja yksi Canadalainen tyttö sekä Villen onneksi myös yksi englantilainen poika ettei tarvinnut pelkästään tyttöjen keskellä nukkua.

Hotellin takapihaltakin oli huikeat maisemat vuorille.

Aluksi olimme pihalla että miten uskallamme käyttää kaasuhellaa, mutta nopeasti siihen oppi. Lähinnä Ville oppi nuudeli- mestariksi

Onneksi kämppiksemme eivät olleet mitään hirveitä bilettäjiä että pääsimme ajoissa nukkumaan. Lähdimme heti ensimmäisenä päivänä hotellille kirjautumisen jälkeen risteilylle.

Nyt voi sanoa että meidän onneksemme vähän satoikin, koska mitä enemmän sataa sitä enemmän on myös vesiputouksia. Vesiputoukset olivat todella upeita.

Eihän tässä voi olla muuta kuin hymy korvissa kun katselee näitä unelmien maisemia rakkaan aviomiehen kainalossa.

Laiva matka oli uskomattoman upea. Laiva ajoi niin lähelle yhtä vesiputousta että yläkannella olevat olivat läpi märkiä kun vesi roiskui niin voimakkaasti. Oli hauska nähdä yksi kivi, joka oli täynnä hylkeitä nukkumassa.

Päiväkahvilla

Toisena päivänä kävimme neljän tunnin patikka retken Marian järvelle. Kaikkein edullisin tapa täällä matkustamiseen olisi ollut vuokrata auto koska taas jouduimme maksamaan kyydin patikka reitin aloituspisteeseen. Luulimme että voimme lähteä majapaikastamme kävellen, mutta lähellä ei ollut pitempiä merkattuja reittejä. Lähdimme bussilla kohti järveä ja se kannatti. Reitti oli melkein koko matkalta pelkkää nousua, aika jyrkkääkin nousua. Tämä reissu jännitti polven kannalta eniten. Ei minkäänlaista kipua. Mahtavaa. Siellä me vaan keskellä sademetsää patikoitiin.

Reitin alkupäässä oli mahtava pitkä koski ja polku meni myös kivivyöryvaara alueen läpi.

Reitin alussa oli nautriumsyanidista varoittava kyltti, jota oli pensaissa. Kaiken kruunasi itse järvi. Sanoin kuuvaamattoman kaunista. Siellä olisi viihtynyt vaikka koko loppu illan. Maisema oli kuin olisi postikorttia katsellut. Korkeita vuoria oli joka puolella ja takana korkeimpana luminen vuoren huippu.

Toiseksi yöksi pääsimmekin Villen kanssa kahdestaan nukkumaan. Oli mukava päästä omaan rauhaan rentoutumaan, vaikka kämppiksemme olivatkin rauhallisia edellisenä yönä. Viimeisenä päivänä kävimme patikoimassa lähialueen reitit.

Rannalla oli mukava yllätys kun yksi hylje rantautui hiekkarannalle. Sitä oli hauska seurata kun se rapsutteli itseään ja päästeli huvittavia ääniä nenästään.

Sanat tai kuvatkaan eivät riitä kertomaan kuinka upea paikka Milford Sound oli. Kaikkien pitäisi itse kokea kun kuulee kosken kohinan, sademetsän yrttisen tuoksun ja linnun laulun yhdistettynä postikortti maisemiin.

Olisi mielenkiintoista tulla Christchurchiin uudelleen kymmenen vuoden päästä kun he ovat saaneet rakennettua kaupungin uudelleen. Kaunein paikka Christchurchissä oli puisto. Siellä oli kiva kävellä ja istua puiston penkillä.

Tällä kertaa meillä oli tähän mennessä paras hotelli huone keittiöllä. Matkustimme tänään Queenstowniin. Vuorien määrä ja korkeus vain kasvaa matkan edetessä. Matkalla Queenstowniin bussista oli huikeat näkymät vuorille.

Ensimmäinen kaupallinen Benji-hyppy paikka maailmassa vuodesta 1988

Täällä kaikki hotellit buukattu täyteen, emmekä yhtään ihmettele, mutta onneksi leirintäalueella oli yksi mökki vapaana, jonka varasimme pari päivää sitten.

Kaupunki on vuorten ympäröimänä, kaunista katseltavaa ja tekemistä riittää. Huomenna suuntaamme Milford Soundiin. Siellä olemme kaksi yötä, jonka jälkeen takaisin Queenstowniin.

Nyt on yksi lähinnä Villen unelmista toteutunut. Kaikourasta lähdimme katsomaan valaita isolla veneellä. Näimme kolme valasta, Delffiinejä ja Albatrosseja.

Nyt olemme Christchurchissä, jälleen leirintäalueella. Christchurch on niin suosittu paikka että kaikki halvemmat yöpaikat oli täynnä, joten varasimme yhden yön 12km päästä keskustasta ja menemme toiseksi yöksi keskustaan. Jos edellisissä paikoissa oli sänkyjä mistä valita niin täällä vasta onkin.

Näin ensi silmäyksellä Christchurch on hyvin karu paikka maanjäristyksen jäljiltä. Täällä oli kolme vuotta sitten todella paha maanjäristys ja edelleenkin kaupunki on aika hiljainen. Oli vaikea löytää mitään kahvilaakaan koska vaurioituneita rakennuksia oli niin paljon.

Paikalliset olivat erittäin ystävällisiä. He juoksivat liikkeestä liikkeeseen ja yrittivät auttaa meitä miten saisimme varattua bussin, mutta se tuntui niin vaikealta että loppujen lopuksi Sophie vei meidät Bullssiin asti, mistä saimme varattua bussin. Sophie oli niin ihana että ajoi meidän takiamme noin 60km ylimääräistä, tottakai maksoimme hänelle vähän tästä vaivannäöstä, vaikka hän siitäkin meinasi kieltäytyä. Sophie lainasi puhelintaakin että saimme soitettua Markille ja Tracille, uusille ystävillemme jos he ovat kotona. Heillä sattui olemaan loppuviikko vapaata, joten menimme heille yöksi. Matkustimme Bullsista Otakiin, mistä Tracy tuli meitä hakemaan. Koitimme aluksi löytää itse perille, mutta käännyimme takaisin vaikka olimme noin kilometrin päässä ja soitimme Markille huoltoasemalta. Saipahan jalat treeniä tulevia koitoksia varten.

Markilla ja Tracyllä oli iso yli 100 vuotta vanha talo suurella pihalla. Mark oli hienosti peruskorjannut ja tuunannut sitä. Heillä oli yli viisi koiraa, kolme kissaa ja kanoja. Heidän naapurissaan asui pariskunta jonka hevoset olivat olleet mukana Taru sormusten herrasta elokuvassa. Whaaaat! Me päästiin katsomaan ja silittämään niitä. Ratsastamaan niillä ei enää päässyt koska ne ovat niin vanhoja. Sinne ei pääse enää kuin suhteilla.

Kuvassa Arwenin hevonen. Näimme myös Gandalffin ja Viggon hevoset.

Mark ja Tracy tiesivät heidän alueeltaan, Otakista ja tietenkin kaikki Taru sormusten herra kuvauspaikat. He kuskasivat meitä autolla paikasta toiseen. Oli ainutlaatuista että saatiin paikalliset oppaat. He veivät meidät katsomaan tietä missä puiden latvat tekevät kaaren sekä Wetaan (Wellingtoniin) missä kerrotaan elokuvan tekemisestä. Wetassa oli myös TSH pienoismalleja myynnissä, mutta ne olivat niin öky kalliita että saivat jäädä kauppaan, kuitenkin yksi kirja lähti matkaan.

Mark ja Tracy veivät meidät myös katsomaan Otakin rantaa ja Victorian vuorelle (Wellingtoniin). Lopuksi kävimme syömässä ennen kuin he veivät meidät hotellille.

Thank you Mark and Tracy so much for everything and welcome to Finland.

Olimme yhden yön Wellingtonissa hotellissa, koska aamulla lähti aikaisin laiva eteläsaarelle. Laivamatkalle sattui upea sää ja matka oli mahtava.

Kattelimme tuolta tonttipaikkaa :) Mutta älkää huoliko on teitä sen verran ikävä että kotiin tullaan

Jatkoimme samantien matkaa bussilla Kaikouraan.

Olimme taas yhden yön leirintäalueella. Makuupussit olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana, koska yövymme paljon leirintäalueilla ja osassa sänkyvaatteet pitää vuokrata. Maasto on täällä hyvin vaihtelevaa. Villelle hyvää korkeanpaikan kammo siedätystä.

Simpukat oli eksoottinen kokemus

Taupolla oli tarkoitus käydä melomassa, mutta opastetut kierrokset ovat niin kalliita ettemme raaskineet lähteä ja tunnetuille paikoille tuskin kahdestaan osattaisiin, joten jätimme melonta ajatuksen toistaiseksi. Sunnuntaina grillailimme yhdessä naapureiden Markin ja Traceyn kanssa. Mukava Uusi- Seelantilainen pariskunta. Jatkoimme iltaa myöhemmin heidän teltallaan. Saimme kutsun heille kotiin. Ties vaikka lähdemmekin vielä käymään :) He antoivat myös hyviä vinkkejä matkustamiseen.

Taupolta oli tarkoitus matkustaa Waiotapulle mutka yhteydet olivat erittäin huonot. Meidän olisi pitänyt odottaa Waiotapulla liian kauan päästäksemme takaisin Taupolle joten matkustimme takaisin Rotorualle. Kävimme rentoutumassa kylpylässä (Polynesian spa) kuluttaaksemme aikaa kun odotimme bussia. Altaat olivat meille vähän turhankin kuumia 38-43 asteisia, mutta näkymät komeat.

Waiotapulla on valtavan suuri geoterminen alue, joka jätti meidät sanattomaksi. Ihmeellisiä asioita tuo taivaan isä on tänne luonut. Ilmassa haisi voimakas rikin haju, joka haisi kaupungillakin jonkin verran. Värien merkitys kivissä: Violetti on mangaani oksidia, punainen ja ruskea on rauta oksidia, keltainen on rikkiä. Vedessä: Sininen on alkali kloridia, keltainen ja vihreä on rikkihappoa, oranssi on antimony/ Arsenic ja harmaa hiiltä.

Vesi saattoi olla jopa 100 asteista

Kraatereista huomaa miten epävakaata maa on ja voi pettää alta

Varasimme liput huomiselle Wellingtoniin, saa nähdä miten matka jatkuu...

Väsynyt seikkailija

Lauantaina vierailimme Matamatassa missä on kuvattu Taru somusten herra elokuvaa, siellä oli Hobittila. Sää oli hyvin epävakaa. Mietimme kauan kannattaako sinne lähteä, mutta onneksi lähdimme koska vettä ei kuitenkaan tullut kaatamalla niin pystyimme nauttimaan reissusta. Hobittila oli odotukset ylittävä kokemus. Siellä oli paljon lavasteita tallella mitä on käytetty elokuvissa. Olin täysin hobittien lumoissa. Eikö se ollutkaan satua?

Bilbon koti

Kierroksen päätteeksi kävimme Green Dragonissa siiderillä ja inkivääri oluella.

Hobittilan jälkeen kävimme vielä Rotoruassa Maori kylässä (Whakarewarewa). Ensimmäisenä kävimme katsomassa Maorien esittämän paikallisen tanssin. He opettivat sen myös meille.

Yritimme samaistua paikalliseen heimoon parhaamme mukaan.

Suunnittelimme ruokailun Maori kylään, koska he valmistavat ruokaa kuumissa altaissa. Se oli niin suosittua että jäljellä ei ollut enää muuta kuin höyrytettyä maissia. Maissi ja pieni annos kanasalaattia ei saanut mahaa täyteen. Oli aika heikko olo kun pääsimme takaisin mökille, mutta onneksi leirintäalueen yhteydessä ol ravintola missä kävimme syomässä. Maori kylän yhteydessä oli myös Geoterminen alue joka oli uskomaton näky. Vaikka ilma oli hyvin sateinen oli silti hyvin kuuma koska kuumista lähteistä nousi koko ajan kuumaa höyryä.

Näimme Geyserien purkauksen. Ihmeellistä tämä maailma

Lähdimme kiertämään patikointi polun Maori kylän takana. Emme antaneet sateen häiritä. Emme olisi yhtään ihmetelleet vaikka dinosaurus olisi tullut vastaan.

Sade koko ajan yltyi ja yltyi. Olimme kuin uitettuja kun pääsimme polulta pois. Sitten alkoikin miettiminen miten pääsemme mökille. Menimme kysymään huoltoasemalta ohjeita. Yksi asiakkaista katsoi meitä säälivästi ja tarjosi meille kyydin. Mahtavia ihmisiä täällä.

Takapihalta

Shoppailimme uuden repun, niin nyt pysyy Villelläkin tavarat tallessa :).

Lähdimme käymään museossa kun luulimme sitä ilmaiseksi. Aika oli liian myöhä että olisi kannattanut enään maksaa sisälle, mutta tässä kuvaa ulkoa.

Sattumalta löysimme mahtavan puiston melkein Auclandin keskustasta.

Geokätköjäkin olemme yrittäneet löytää vaikka se on täällä aika haastavaa kun ei ole nettiä ja siksi myöskään GPS ei toimi, kuitenkin pari olemme löytäneet. Moa- linnut ovat eläneet täällä sademetsissä, mutta ihmiset ovat tappaneet ne sukupuuttoon. Ne ovat olleet 250kg painavia.

Kävimme Kiinalaisessa syömässä ja saimme vain pelkät puikot. Villellä meinasi mennä hermot, mutta tyyli oli vapaa ja saimme syötyä kulhot tyhjiksi.

Torstaina kiipesimme tulivuorelle (Mount Eden). Vuoren päällä tuuli kovasti, mutta maisemat olivat komeat. Menimme vuorelle paikallis liikenteellä, mutta tulimme kävellen kaupungin läpi pois.

Kraaterin pohja

Kaupunki vaikuttaa turvalliselta liikkua kuten oli jo ennakko käsityskin. Tästä se loma vasta alkaa. Uskomme että komeimmat maisemat ja kokemukset ovat vasta edessäpäin.