Lähdimme tiistai aamuna Milford Soundiin, matkalla bussi pysähtyi pari kertaa hienoille maisemapaikoille että pääsimme ottamaan kuvia ja ihastelemaan näköaloja.

Satuimme myös näkemään harvinaisen Kea papukaijan yhdestä pysähdyspaikoista, mutta vain bussin ikkunasta. Ne ovat ilkeitä varastelijoita ja tykkäävät esimerkiksi auton tiivisteistä. Milford soundiin pääsi pitkän tunnelin läpi, joka meni vuoren sisällä. Suurin osa matkustajista oli vain päivän reissulla Milford Soundissa. Kun bussikuski sanoi että nyt Milford Soundiin jäävät poistuvat kyydistä olimme vähän ymmällämme kun ympärillä ei näkynyt kuin metsää ja vuoria, että mihin korpeen se on meitä jättämässä. Kuitenkin ulos astuttuamme huomasimme kyltin Milford Sound lodge. Meillä oli puolen kilometrin kävelymatka majapaikkaan.

Majatalossa ei tällä kertaa ollut meille yösijaa ollenkaan, joten jouduimme kimppakämppään. Meillä oli seuranamme kolme saksalaista tyttöä, yksi austarialainen ja yksi Canadalainen tyttö sekä Villen onneksi myös yksi englantilainen poika ettei tarvinnut pelkästään tyttöjen keskellä nukkua.

Hotellin takapihaltakin oli huikeat maisemat vuorille.

Aluksi olimme pihalla että miten uskallamme käyttää kaasuhellaa, mutta nopeasti siihen oppi. Lähinnä Ville oppi nuudeli- mestariksi

Onneksi kämppiksemme eivät olleet mitään hirveitä bilettäjiä että pääsimme ajoissa nukkumaan. Lähdimme heti ensimmäisenä päivänä hotellille kirjautumisen jälkeen risteilylle.

Nyt voi sanoa että meidän onneksemme vähän satoikin, koska mitä enemmän sataa sitä enemmän on myös vesiputouksia. Vesiputoukset olivat todella upeita.

Eihän tässä voi olla muuta kuin hymy korvissa kun katselee näitä unelmien maisemia rakkaan aviomiehen kainalossa.

Laiva matka oli uskomattoman upea. Laiva ajoi niin lähelle yhtä vesiputousta että yläkannella olevat olivat läpi märkiä kun vesi roiskui niin voimakkaasti. Oli hauska nähdä yksi kivi, joka oli täynnä hylkeitä nukkumassa.

Päiväkahvilla

Toisena päivänä kävimme neljän tunnin patikka retken Marian järvelle. Kaikkein edullisin tapa täällä matkustamiseen olisi ollut vuokrata auto koska taas jouduimme maksamaan kyydin patikka reitin aloituspisteeseen. Luulimme että voimme lähteä majapaikastamme kävellen, mutta lähellä ei ollut pitempiä merkattuja reittejä. Lähdimme bussilla kohti järveä ja se kannatti. Reitti oli melkein koko matkalta pelkkää nousua, aika jyrkkääkin nousua. Tämä reissu jännitti polven kannalta eniten. Ei minkäänlaista kipua. Mahtavaa. Siellä me vaan keskellä sademetsää patikoitiin.

Reitin alkupäässä oli mahtava pitkä koski ja polku meni myös kivivyöryvaara alueen läpi.

Reitin alussa oli nautriumsyanidista varoittava kyltti, jota oli pensaissa. Kaiken kruunasi itse järvi. Sanoin kuuvaamattoman kaunista. Siellä olisi viihtynyt vaikka koko loppu illan. Maisema oli kuin olisi postikorttia katsellut. Korkeita vuoria oli joka puolella ja takana korkeimpana luminen vuoren huippu.

Toiseksi yöksi pääsimmekin Villen kanssa kahdestaan nukkumaan. Oli mukava päästä omaan rauhaan rentoutumaan, vaikka kämppiksemme olivatkin rauhallisia edellisenä yönä. Viimeisenä päivänä kävimme patikoimassa lähialueen reitit.

Rannalla oli mukava yllätys kun yksi hylje rantautui hiekkarannalle. Sitä oli hauska seurata kun se rapsutteli itseään ja päästeli huvittavia ääniä nenästään.

Sanat tai kuvatkaan eivät riitä kertomaan kuinka upea paikka Milford Sound oli. Kaikkien pitäisi itse kokea kun kuulee kosken kohinan, sademetsän yrttisen tuoksun ja linnun laulun yhdistettynä postikortti maisemiin.