Matkalla Nelsoniin, taustalla Uuden- Seelannin korkein vuori Mount Cook.

 

Matkalla Bussi pysähtyi mielenkiintoiseen kahvilaan. Se oli metsästajien kahvila ja kuvaus miten käy jos varastaa.

 

Saavuimme tiistai iltana Nelsoniin. Emme oikeastaan ehtineet muuta kuin kaupassa käymään ja suihkun kautta nukkumaan. Luulimme Fox Glacierin jälkeen että tuskin meillä on enää aikaa suuremmille nähtävyyksille, mutta matkalla Nelsoniin bussi pysähtyi Punakaikissa, pannukakku kallioilla. Ne olivat upea näky. Happosateet, tuuli ja vesi ovat muokanneet kolmen miljoonan vuoden aikana kallioista nähtävyyden. En ole koskaan aikaisemmin kuullut että tilatessa normaali bussimatkan bussi pysähtyy maisemapaikoilla että matkustajat pääsevät ottamaan kuvia. Mukava yllätys.

 

Nelson vaikutti oikein mukavalta pieneltä meren ranta kaupungilta, mutta emme ehtineet saamaan kaupungista kunnolla kuvaa, koska keskiviikko aamuna oli taas aikainen ylösnousu Pictoniin. Pictonissa meillä oli reilu pari tuntia aikaa ennen kuin laiva lähti kohti Wellingtonia. Picton on lähinnä välietappi yleensä kaikille matkustajille, koska laivat kulkee vain Picton- Wellington väliä, mutta olisi sieltäkin varmasti jotain tekemistä löytynyt.

 

Yövyimme Wellingtonissa hostellissa. Tuntui että se oli suomalaisten valloittama hostelli. Emme päässeet juttelemaan kenenkään kanssa, mutta oven takaa huoneista kuului Suomea. Kävimme kaupungilla illalla syömässä ja parilla siiderillä ja oluella ennen nukkumaan menoa. Welllingtonissa oli todella ison kaupungin tuntua. Siellä oli meininkiä baareissa keskellä viikkoakin.

 

Oli yllätys että Wellingtonissa piti tulla ulkomaanlennoille kolmea tuntia ennen lähtöä, joten meillä oli herätys 2.15. Eihän siinä kovin montaa tuntia ehtinyt saamaan unta palloon. Hyvä että tulimme hyvissä ajoin kentälle, koska emme tienneet että meillä piti olla viisumi Australiaa varten, vaikka se oli vain välilasku. Tällä hetkellä olemme Australian kentällä ja parin tunnin päästä kone lähtee kohti Singaporea ja sieltä Suomeen. Kävimme vähän pihalla haistelemassa Australian tuoksuja. Päätimme olla vaan täällä kentällä, koska olisimme pian myöhästyneet lennolta kun olisimme lähteneet zombailemaan tuntemattomaan kaupunkiin. On täällä vaan lämmin. Asteita en tiedä mutta ulkona meinasi paistua kun joimme kahvit terassilla.

Meillä on ollut huikea ikimuistoinen häämatka. Oli hyvin haikeaa jättää Uusi- Seelanti. Siellä olisi viihtynyt kauemminkin. Paljon jäi kiinnostavia paikkoja näkemättä, mutta katsotaan jos uusi reissu joskus järjestyisi. Uusi- Seelanti on todella varsinkin vaeltajan ja adrenaliinia rakastavan paratiisi, mutta varmasti jokainen voi löytää täältä aktiviteetteja ja ainakin ihailla maisemia. On se vaan toisaalta ihana palata rakkaaseen koti Suomeenkin, arki rutiineihin ja tapaamaan teitä rakkaita

Tulimme lauantaina Fox Glacierille. Tämä on varmaan Uuden- Seelannin kylmin paikka. Aamulla oli noin 10 astetta, eikä päivälläkään montaa astetta enempää.

Matkan varrelta Foxille, keli oli vielä huomattavasti lämpimämpi

 

 

Ensimmäisen yön olimme jälleen leirintäalueella.

 

Villen kisakatsomo.

 

Toiseksi yöksi tulimme hostelliin. Tänään kävimme jäätikkökävelyllä. Odotin kävelystä vähän enemmän kuin se todellisuudessa oli. Olemme Suomesta niin eipä tuo jää mikään niin kovin ihmeellinen asia meille ollut, vaikka maisemat olivat sielläkin hienot ja se miten jää muodostaa jäätikölle onkaloita oli ihmeellistä. Jäätikkö muuttuu joka päivä kun ylempi jääkerros liikkuu paljon kovempaa kuin alempi ja siitä muodostuu erilaisia jää muodostelmia. Nuita aikaisempia kokemuksia ja maisemia on enää vaikea ylittää. Kävely oli aika rankka koska iski pieni flunssa mutta eihän tuota kokemusta malttanut kokemattakaan jättää. Ville tykkäsi kävelystä enemmän vaikka piti sitä liian lyhyenä.

 

 

 

 

 

Huomenna on taas aika aikainen herätys sillä suuntana Nelson ja bussissa matkustamista on tiedossa 11 tuntia.

Tulimme keskiviikkona Queenstowniin. Kaupunki sijaitsee järven äärellä vuorten ympäröimänä. Milford Soudista lähtiessämme tapasimme ensimmäiset suomalaiset kaksi tyttöä jotka olivat vapaa ehtoistyössä Uudessa- Seelannissa. Kun ulkona on reilu 20 astetta lämmintä niin bussissa pidetään tuuletus täysillä. Se on saanut minut vilustumaan, mutta onneksi on keksitty inkivääri olut. Sitä tulee vähän ikävä. En tiedä miksi sitä kutsutaan olueksi koska se muistuttaa enemmän limsaa kuin olutta.

Queenstownissa riittäisi hurjapäille tekemistä. Kuten jo aikaisemmassakin blogissa kirjoitin että se on suosittu kaupunki. Koska emme ole olleet ajoissa liikenteessä näissä hotellivarauksissa niin hotellivalikoimamme oli vähissä. Varasimme ensimmäiseksi yöksi halvemman opiskelija asuntolaa muistuttavan motellin. Se oli järkyttävin majapaikka missä tähän mennessä ollaan oltu. Iljetti syödä astioista kun tuntui että astiapyyhkeitä on vaihdettu ties milloin viimeksi ja vessat oli likaiset.

Toiseksi yöksi tulimme taas paljon parempaan hotelliin Queenstownin ydin keskustaan, mutta meidän huonetta vastapäätä oli joku baari ja siellä hiljeni vasta valomerkin jälkeen, eli puoli neljä. Unet jäi muutenkin vähiin koska herätys oli 6.30.

Olimme jo varaamassa liitovarjolla laskua kun tulimme kuitenkin siihen tulokseen että budjetti tulee nyt vastaan. Ensi kerralla sitten.

Toisena päivänä kävimme Gondola- hissillä vuoren päällä ihastelemassa Queenstownin huikean kaunista kaupunkia.

Nyt olemme Fox Glacierillä. Muutaman tunnin päästä lähdemme jäätikkö kävelylle ja huomenna kohti Nelsonia, jonka jälkeen Wellingtoniin mistä lähtee lento Suomeen.

Lähdimme tiistai aamuna Milford Soundiin, matkalla bussi pysähtyi pari kertaa hienoille maisemapaikoille että pääsimme ottamaan kuvia ja ihastelemaan näköaloja.

Satuimme myös näkemään harvinaisen Kea papukaijan yhdestä pysähdyspaikoista, mutta vain bussin ikkunasta. Ne ovat ilkeitä varastelijoita ja tykkäävät esimerkiksi auton tiivisteistä. Milford soundiin pääsi pitkän tunnelin läpi, joka meni vuoren sisällä. Suurin osa matkustajista oli vain päivän reissulla Milford Soundissa. Kun bussikuski sanoi että nyt Milford Soundiin jäävät poistuvat kyydistä olimme vähän ymmällämme kun ympärillä ei näkynyt kuin metsää ja vuoria, että mihin korpeen se on meitä jättämässä. Kuitenkin ulos astuttuamme huomasimme kyltin Milford Sound lodge. Meillä oli puolen kilometrin kävelymatka majapaikkaan.

Majatalossa ei tällä kertaa ollut meille yösijaa ollenkaan, joten jouduimme kimppakämppään. Meillä oli seuranamme kolme saksalaista tyttöä, yksi austarialainen ja yksi Canadalainen tyttö sekä Villen onneksi myös yksi englantilainen poika ettei tarvinnut pelkästään tyttöjen keskellä nukkua.

Hotellin takapihaltakin oli huikeat maisemat vuorille.

Aluksi olimme pihalla että miten uskallamme käyttää kaasuhellaa, mutta nopeasti siihen oppi. Lähinnä Ville oppi nuudeli- mestariksi

Onneksi kämppiksemme eivät olleet mitään hirveitä bilettäjiä että pääsimme ajoissa nukkumaan. Lähdimme heti ensimmäisenä päivänä hotellille kirjautumisen jälkeen risteilylle.

Nyt voi sanoa että meidän onneksemme vähän satoikin, koska mitä enemmän sataa sitä enemmän on myös vesiputouksia. Vesiputoukset olivat todella upeita.

Eihän tässä voi olla muuta kuin hymy korvissa kun katselee näitä unelmien maisemia rakkaan aviomiehen kainalossa.

Laiva matka oli uskomattoman upea. Laiva ajoi niin lähelle yhtä vesiputousta että yläkannella olevat olivat läpi märkiä kun vesi roiskui niin voimakkaasti. Oli hauska nähdä yksi kivi, joka oli täynnä hylkeitä nukkumassa.

Päiväkahvilla

Toisena päivänä kävimme neljän tunnin patikka retken Marian järvelle. Kaikkein edullisin tapa täällä matkustamiseen olisi ollut vuokrata auto koska taas jouduimme maksamaan kyydin patikka reitin aloituspisteeseen. Luulimme että voimme lähteä majapaikastamme kävellen, mutta lähellä ei ollut pitempiä merkattuja reittejä. Lähdimme bussilla kohti järveä ja se kannatti. Reitti oli melkein koko matkalta pelkkää nousua, aika jyrkkääkin nousua. Tämä reissu jännitti polven kannalta eniten. Ei minkäänlaista kipua. Mahtavaa. Siellä me vaan keskellä sademetsää patikoitiin.

Reitin alkupäässä oli mahtava pitkä koski ja polku meni myös kivivyöryvaara alueen läpi.

Reitin alussa oli nautriumsyanidista varoittava kyltti, jota oli pensaissa. Kaiken kruunasi itse järvi. Sanoin kuuvaamattoman kaunista. Siellä olisi viihtynyt vaikka koko loppu illan. Maisema oli kuin olisi postikorttia katsellut. Korkeita vuoria oli joka puolella ja takana korkeimpana luminen vuoren huippu.

Toiseksi yöksi pääsimmekin Villen kanssa kahdestaan nukkumaan. Oli mukava päästä omaan rauhaan rentoutumaan, vaikka kämppiksemme olivatkin rauhallisia edellisenä yönä. Viimeisenä päivänä kävimme patikoimassa lähialueen reitit.

Rannalla oli mukava yllätys kun yksi hylje rantautui hiekkarannalle. Sitä oli hauska seurata kun se rapsutteli itseään ja päästeli huvittavia ääniä nenästään.

Sanat tai kuvatkaan eivät riitä kertomaan kuinka upea paikka Milford Sound oli. Kaikkien pitäisi itse kokea kun kuulee kosken kohinan, sademetsän yrttisen tuoksun ja linnun laulun yhdistettynä postikortti maisemiin.

Nyt Christchurch, ns. aavekaupunki on nähty. Oli todella järkyttävää nähdä maanjäristyksen seuraukset. Se oli vähän kuin sodan jäljiltä. Muutamia uusia rakennuksia oli tehty, mutta yllättävän paljon oli vielä raunioita ja purettavia rakennuksia jäljellä. Joitakin kauppoja oli auki lähinnä parakeissa, mutta vain päivällä.

 

Olisi mielenkiintoista tulla Christchurchiin uudelleen kymmenen vuoden päästä kun he ovat saaneet rakennettua kaupungin uudelleen. Kaunein paikka Christchurchissä oli puisto. Siellä oli kiva kävellä ja istua puiston penkillä.

 

Tällä kertaa meillä oli tähän mennessä paras hotelli huone keittiöllä. Matkustimme tänään Queenstowniin. Vuorien määrä ja korkeus vain kasvaa matkan edetessä. Matkalla Queenstowniin bussista oli huikeat näkymät vuorille.

 

Ensimmäinen kaupallinen Benji-hyppy paikka maailmassa vuodesta 1988

 

Täällä kaikki hotellit buukattu täyteen, emmekä yhtään ihmettele, mutta onneksi leirintäalueella oli yksi mökki vapaana, jonka varasimme pari päivää sitten.

 

Kaupunki on vuorten ympäröimänä, kaunista katseltavaa ja tekemistä riittää. Huomenna suuntaamme Milford Soundiin. Siellä olemme kaksi yötä, jonka jälkeen takaisin Queenstowniin.