Voi mikä seikkailu meillä onkaan takana. Keskiviikkona alunperin suunnitelmissamme oli mennä Tongarirolle patikoimaan, mutta sää oli niin pilvinen että sinne ei ollut järkeä lähteä. Siksi muutimme suunnitelmiamme ja suuntasimme Wellingtoniin. Varasimme bussin, mutta naapurimme (Sophie) oli menossa Wellingtoniin päin ja tarjosi kyytiä. Mikä ettei. Peruimme bussimatkan ja hyppäsimme naapurin kyytiin. Matkamme kului oikein rattoisasti jutellessa. Sophie jätti meidät Huntervilleen, mutta jäi kuitenkin vielä varmistamaan että saamme varattua bussimatkan eteenpäin. Se ei ollutkaan ihan niin yksin kertaista. Huntervillestä kyllä kulki bussit, mutta niitä ei voinut varata kuin netistä eikä koko paikkakunnalla ollut nettiä. Kummallista.

 

 

Paikalliset olivat erittäin ystävällisiä. He juoksivat liikkeestä liikkeeseen ja yrittivät auttaa meitä miten saisimme varattua bussin, mutta se tuntui niin vaikealta että loppujen lopuksi Sophie vei meidät Bullssiin asti, mistä saimme varattua bussin. Sophie oli niin ihana että ajoi meidän takiamme noin 60km ylimääräistä, tottakai maksoimme hänelle vähän tästä vaivannäöstä, vaikka hän siitäkin meinasi kieltäytyä. Sophie lainasi puhelintaakin että saimme soitettua Markille ja Tracille, uusille ystävillemme jos he ovat kotona. Heillä sattui olemaan loppuviikko vapaata, joten menimme heille yöksi. Matkustimme Bullsista Otakiin, mistä Tracy tuli meitä hakemaan. Koitimme aluksi löytää itse perille, mutta käännyimme takaisin vaikka olimme noin kilometrin päässä ja soitimme Markille huoltoasemalta. Saipahan jalat treeniä tulevia koitoksia varten.

Markilla ja Tracyllä oli iso yli 100 vuotta vanha talo suurella pihalla. Mark oli hienosti peruskorjannut ja tuunannut sitä. Heillä oli yli viisi koiraa, kolme kissaa ja kanoja. Heidän naapurissaan asui pariskunta jonka hevoset olivat olleet mukana Taru sormusten herrasta elokuvassa. Whaaaat! Me päästiin katsomaan ja silittämään niitä. Ratsastamaan niillä ei enää päässyt koska ne ovat niin vanhoja. Sinne ei pääse enää kuin suhteilla.

Kuvassa Arwenin hevonen. Näimme myös Gandalffin ja Viggon hevoset.

 

Mark ja Tracy tiesivät heidän alueeltaan, Otakista ja tietenkin kaikki Taru sormusten herra kuvauspaikat. He kuskasivat meitä autolla paikasta toiseen. Oli ainutlaatuista että saatiin paikalliset oppaat. He veivät meidät katsomaan tietä missä puiden latvat tekevät kaaren sekä Wetaan (Wellingtoniin) missä kerrotaan elokuvan tekemisestä. Wetassa oli myös TSH pienoismalleja myynnissä, mutta ne olivat niin öky kalliita että saivat jäädä kauppaan, kuitenkin yksi kirja lähti matkaan.

 

Mark ja Tracy veivät meidät myös katsomaan Otakin rantaa ja Victorian vuorelle (Wellingtoniin). Lopuksi kävimme syömässä ennen kuin he veivät meidät hotellille.

Thank you Mark and Tracy so much for everything and welcome to Finland.

 

Olimme yhden yön Wellingtonissa hotellissa, koska aamulla lähti aikaisin laiva eteläsaarelle. Laivamatkalle sattui upea sää ja matka oli mahtava.

 

Kattelimme tuolta tonttipaikkaa :) Mutta älkää huoliko on teitä sen verran ikävä että kotiin tullaan

 

Jatkoimme samantien matkaa bussilla Kaikouraan.

 

Olimme taas yhden yön leirintäalueella. Makuupussit olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana, koska yövymme paljon leirintäalueilla ja osassa sänkyvaatteet pitää vuokrata. Maasto on täällä hyvin vaihtelevaa. Villelle hyvää korkeanpaikan kammo siedätystä.

Simpukat oli eksoottinen kokemus