Matkalla Nelsoniin, taustalla Uuden- Seelannin korkein vuori Mount Cook.

 

Matkalla Bussi pysähtyi mielenkiintoiseen kahvilaan. Se oli metsästajien kahvila ja kuvaus miten käy jos varastaa.

 

Saavuimme tiistai iltana Nelsoniin. Emme oikeastaan ehtineet muuta kuin kaupassa käymään ja suihkun kautta nukkumaan. Luulimme Fox Glacierin jälkeen että tuskin meillä on enää aikaa suuremmille nähtävyyksille, mutta matkalla Nelsoniin bussi pysähtyi Punakaikissa, pannukakku kallioilla. Ne olivat upea näky. Happosateet, tuuli ja vesi ovat muokanneet kolmen miljoonan vuoden aikana kallioista nähtävyyden. En ole koskaan aikaisemmin kuullut että tilatessa normaali bussimatkan bussi pysähtyy maisemapaikoilla että matkustajat pääsevät ottamaan kuvia. Mukava yllätys.

 

Nelson vaikutti oikein mukavalta pieneltä meren ranta kaupungilta, mutta emme ehtineet saamaan kaupungista kunnolla kuvaa, koska keskiviikko aamuna oli taas aikainen ylösnousu Pictoniin. Pictonissa meillä oli reilu pari tuntia aikaa ennen kuin laiva lähti kohti Wellingtonia. Picton on lähinnä välietappi yleensä kaikille matkustajille, koska laivat kulkee vain Picton- Wellington väliä, mutta olisi sieltäkin varmasti jotain tekemistä löytynyt.

 

Yövyimme Wellingtonissa hostellissa. Tuntui että se oli suomalaisten valloittama hostelli. Emme päässeet juttelemaan kenenkään kanssa, mutta oven takaa huoneista kuului Suomea. Kävimme kaupungilla illalla syömässä ja parilla siiderillä ja oluella ennen nukkumaan menoa. Welllingtonissa oli todella ison kaupungin tuntua. Siellä oli meininkiä baareissa keskellä viikkoakin.

 

Oli yllätys että Wellingtonissa piti tulla ulkomaanlennoille kolmea tuntia ennen lähtöä, joten meillä oli herätys 2.15. Eihän siinä kovin montaa tuntia ehtinyt saamaan unta palloon. Hyvä että tulimme hyvissä ajoin kentälle, koska emme tienneet että meillä piti olla viisumi Australiaa varten, vaikka se oli vain välilasku. Tällä hetkellä olemme Australian kentällä ja parin tunnin päästä kone lähtee kohti Singaporea ja sieltä Suomeen. Kävimme vähän pihalla haistelemassa Australian tuoksuja. Päätimme olla vaan täällä kentällä, koska olisimme pian myöhästyneet lennolta kun olisimme lähteneet zombailemaan tuntemattomaan kaupunkiin. On täällä vaan lämmin. Asteita en tiedä mutta ulkona meinasi paistua kun joimme kahvit terassilla.

Meillä on ollut huikea ikimuistoinen häämatka. Oli hyvin haikeaa jättää Uusi- Seelanti. Siellä olisi viihtynyt kauemminkin. Paljon jäi kiinnostavia paikkoja näkemättä, mutta katsotaan jos uusi reissu joskus järjestyisi. Uusi- Seelanti on todella varsinkin vaeltajan ja adrenaliinia rakastavan paratiisi, mutta varmasti jokainen voi löytää täältä aktiviteetteja ja ainakin ihailla maisemia. On se vaan toisaalta ihana palata rakkaaseen koti Suomeenkin, arki rutiineihin ja tapaamaan teitä rakkaita